Tausta ja kontrasti
Tausta ja kontrasti ovat mustavalkokuvassa hiljaisia mutta ratkaisevia voimia. Kun värit poistuvat, maailma rauhoittuu. Sellainen tausta, joka värikuvassa voisi tuntua levottomalta tai jopa rumalta, voi mustavalkoisena muuttua rauhalliseksi, kauniiksi ja merkitykselliseksi. Värien riita katoaa ja jäljelle jää vain muodot, sävyt ja valo. Siksi mustavalkokuvauksessa tausta ei ole vain tausta, vaan osa tarinaa.
Kun katsot ympäristöä, älä ajattele värejä vaan pintoja ja muotoja. Onko tausta sileä vai rosoinen. Onko siellä ikkunoita, varjoja, ovia, puita, seinän halkeamia. Kaikki nämä muuttuvat mustavalkoisessa kuvassa rytmiksi ja rakenteeksi. Taustan ei tarvitse olla tyhjä, mutta sen pitää tukea ihmistä. Sen pitää antaa tilaa kasvoille ja katseelle, ei kilpailla niiden kanssa.
Hyvä tapa oppia tämä on ottaa puhelimella testikuva mallista ja muuttaa se heti mustavalkoiseksi. Yhtäkkiä näet, miten ympäristö oikeasti toimii kuvassa. Saatat yllättyä. Se, mikä näytti värikuvassa sekavalta, voi mustavalkoisena olla rauhallinen ja tyylikäs. Tai toisinpäin. Tämä pieni testi opettaa sinua näkemään mustavalkoisesti jo ennen kuin painat laukaisinta.
Tausta voi myös kertoa tarinaa. Vanha seinä voi puhua ajasta ja elämästä. Pehmeä, vaalea pinta voi luoda rauhaa ja keveyttä. Tumma käytävä tai varjoisa puu voi tuoda kuvaan syvyyttä ja mysteeriä. Kaikki riippuu siitä, mitä haluat tunteen tasolla kertoa.
Kontrasti liittyy tähän kaikkeen. Perinteisesti sanotaan, että hyvä mustavalkokuva tarvitsee vahvaa kontrastia: mustien pitää olla mustia ja valkoisten valkoisia. Se on yksi tapa. Mutta se ei ole ainoa. Pehmeät, vähäkontrastiset kuvat, joissa harmaat liukuvat toisiinsa, voivat olla äärimmäisen kauniita ja herkkiä. Ne voivat tuntua unelta, muistilta tai hiljaiselta hetkeltä.
Ei ole oikeaa eikä väärää kontrastia. On vain se, mikä tuntuu oikealta juuri siihen kuvaan. Korkea kontrasti tekee kuvasta voimakkaan, graafisen ja joskus dramaattisen. Pehmeä kontrasti tekee kuvasta lempeän, intiimin ja hauraan. Kysy itseltäsi, mitä haluat katsojan tuntevan.
Valon suunta ja voimakkuus vaikuttavat sekä taustaan että kontrastiin. Jos valo osuu voimakkaasti malliin, tausta voi jäädä tummemmaksi ja ihminen irtoaa ympäristöstä. Tämä luo vahvan ja usein hyvin kauniin tunnelman. Jos valo on tasaisempi, myös tausta nousee enemmän esiin ja kuva tuntuu avoimemmalta ja dokumentaarisemmalta. Kumpikin on arvokas valinta.
Siksi testaa ja kokeile. Liiku mallin kanssa eri kohtiin. Katso, miten tausta muuttuu, kun vaihdat paikkaa tai käännät ihmistä hieman. Katso, miten varjot liikkuvat. Ota testikuvia ja katso ne mustavalkoisena. Näe, mikä toimii.
Katso myös muiden tekemiä mustavalkoisia muotokuvia. Etsi niitä netistä, kirjoista, näyttelyistä. Huomaa, mistä pidät. Ovatko ne kuvat voimakkaan kontrastisia vai pehmeitä ja harmaita. Näkyvätkö mustat syvinä ja vahvoina vai ovatko ne kevyempiä. Kaipaatko paljon yksityiskohtia vai pidätkö yksinkertaisuudesta. Tämä kertoo sinulle jotain omasta katseestasi.
Lopulta tausta ja kontrasti ovat kuin musiikin säestys. Ne eivät ole päämelodia, mutta ilman niitä kuva ei kanna. Kun opit kuuntelemaan niitä, kuvasi alkavat puhua paljon syvemmällä äänellä.