Valo on valokuvan kieli.
Se ei ole vain kirkas tai himmeä – valo on suunta, muoto ja tunnelma. Kun valo tulee sivulta, se piirtää kasvoille muotoja ja tekee ihosta elävän. Poskipäät, leuan kaari, silmien syvyys alkavat hengittää. Kun valo tulee takaa, ihminen irtoaa taustasta ja muuttuu siluetiksi, melkein runoksi. Ylhäältä tuleva valo luo varjoja, jotka voivat tehdä ilmeestä vakavamman, hauraamman tai vahvemman. Valo kertoo, millaisessa mielentilassa kuva on otettu. Se ei vain paljasta – se tulkitsee.
Siksi ennen kuin painat laukaisinta, pysähdy hetkeksi ja katso. Mistä valo tulee. Onko se pehmeä kuin pilvinen päivä vai terävä kuin keskipäivän aurinko. Osuuko se kasvoihin vai vain reunoihin. Muuttaako se ihmisen lempeäksi, voimakkaaksi, ujoksi tai avoimeksi. Pieni askel sivulle, pieni kallistus kamerassa, voi muuttaa koko tarinan. Valo ei ole taustalla. Se on yksi kuvan päähenkilöistä.
Jos luonnonvaloa ei ole, älä pelkää käyttää keinovaloa. Ring light, pieni led-valo tai ikkuna pimeässä huoneessa voi olla koko maailmasi. Tärkeää ei ole laite vaan suunta. Suoraan edestä tuleva valo on usein litteä ja turvallinen. Hieman sivusta tuleva valo tekee ihmeitä: se tuo esiin ihon tekstuurin, katseen ja hymyn syvyyden. Leiki valolla. Liiku. Katso miten varjot kulkevat kasvoilla. Tämä on kuvaamisen ydin.
Varjo on valokuvaajan toinen kieli.
Varjo ei ole virhe. Se on tila, jossa tunne syntyy. Mustavalkokuvauksessa varjojen merkitys kasvaa valtavasti. Kun värit katoavat, jäljelle jää vain valo, varjo ja ihminen. Tausta rauhoittuu, turha katoaa, ja kaikki keskittyy siihen, kuka ihminen on juuri tässä hetkessä.
Varjo voi piilottaa ja suojella. Se voi jättää osan kasvoista näkymättömiin ja tehdä katseesta arvoituksellisen. Se voi myös paljastaa: hymyn rypyt, silmien kulmien elämän, ihon todellisuuden. Älä yritä silottaa näitä pois. Naururypyt ovat kartta eletyistä hetkistä. Pienet epätasaisuudet, arvet, uurteet ja ihon pinta ovat sitä, mikä tekee ihmisestä todellisen. Täydellisyys on tylsää. Epätäydellisyys on kaunista, koska se kertoo tarinan.
Me kaikki olemme eri-ikäisiä, eri näköisiä, eri elämän kuljettamia. Valolla ja varjolla voit korostaa tätä. Pehmeä valo voi tehdä ilmeestä hellän. Kova sivuvalo voi tuoda esiin vahvuuden ja elämän jäljet. Varjo voi tehdä kasvoista runolliset tai rohkeat. Älä piilota ikää. Älä piilota ihoa. Anna ihmisen olla se, kuka hän on.
Mustavalkoinen kuva on täynnä valintoja. Voit tehdä voimakkaan kontrastin, jossa musta ja valkoinen käyvät dialogia, tai voit luoda hiljaisen maailman, jossa harmaat sulautuvat toisiinsa. Molemmat ovat oikeita, kun ne palvelevat tunnetta. Mustavalko ei ole sattumaa eikä suodatin. Se on päätös nähdä maailma valon ja varjon kautta.
Kun alat nähdä näin, alat huomata pieniä asioita: miten valo osuu suupieleen, miten varjo pehmentää katseen, miten iho kertoo elämästä. Kamera ei enää vain tallenna, vaan se kuuntelee. Ja silloin syntyvät ne kuvat, joissa ihminen ei ole vain kuvassa, vaan läsnä.