Mallin ohjaus
Mallin ohjaaminen on yksi tärkeimmistä taidoista valokuvauksessa, varsinkin silloin kun kuvataan ihmisiä ja tunnetta. Useimmat ihmiset eivät ole tottuneet olemaan kameran edessä. He ajattelevat, miltä näyttävät, ovatko ryhdikkäitä, hymyilevätkö oikein. Juuri siksi sinun tehtäväsi valokuvaajana on luoda turvallinen tila, jossa ihminen voi unohtaa kameran ja olla hetken vain oma itsensä.
Ole rohkea ja lempeä yhtä aikaa. Voit aivan hyvin pyytää mallia katsomaan kameraan tai katsomaan pois. Katse suoraan linssiin luo yhteyden katsojaan. Katse sivulle tai alas voi olla herkkä, haavoittuva tai mietteliäs. Pienikin muutos pään asennossa tai katseen suunnassa muuttaa koko kuvan tunnelman. Älä pelkää pyytää ihmistä kääntämään päätään vähän, nostamaan leukaa tai katsomaan valoa kohti. Tee se rauhallisesti ja ystävällisesti, ei komentona vaan ehdotuksena.
Hymy ei synny käskystä. Siksi yksi parhaista keinoista on puhua, jutella ja joskus jopa vitsailla. Kerro jotain hauskaa, jaa pieni tarina, sano jotain yllättävää. Kun te molemmat nauratte, hetki muuttuu aidoksi. Juuri silloin syntyvät ne hymyt, joita ei voi lavastaa. Kamera on edelleen kädessäsi, mutta huomio siirtyy yhteyteen ihmisten välillä.
Yleisohje on yksinkertainen: jos ihminen jännittää, anna hänelle aikaa. Älä kiirehdi. Ota kuvia jo silloin, kun malli vielä hakee paikkaansa. Usein ensimmäiset kuvat ovat jäykkiä, mutta muutaman minuutin kuluttua jotain tapahtuu. Hartiat laskeutuvat, hengitys rauhoittuu, katse pehmenee. Sinä näet tämän muutoksen, ja silloin tiedät, että nyt kannattaa jatkaa. Se hetki, jolloin ihminen unohtaa kameran, on kullanarvoinen.
Ota rohkeasti paljon kuvia. Digitaalinen filmi ei lopu, ja jokainen otos vie teitä lähemmäs sitä aitoa hetkeä. Älä lopeta heti, kun saat yhden hyvän kuvan. Usein juuri seuraava tai sitä seuraava on se kaikkein luonnollisin. Kamera kädessäsi on kuin verkko, joka odottaa oikeaa hetkeä.
Muista myös, että voit itse olla osa tilannetta. Ota vaikka selfie teistä molemmista. Se rikkoo jännityksen, tekee tilanteesta kevyemmän ja muistuttaa, että tämä on yhteinen hetki, ei koe tai suoritus. Kun malli näkee, että sinäkin olet mukana, ei vain tarkkailemassa, luottamus kasvaa.
Mallin ohjaaminen ei ole kontrollointia vaan kuuntelemista. Katso ihmistä, hänen eleitään ja ilmettään. Reagoi niihin. Jos joku asento tuntuu hänelle luontevalta, anna sen olla. Jos jokin näyttää jäykältä, ehdota pientä muutosta. Pienet sanat kuten “kokeillaan tätä” tai “mitä jos katsot vähän tuohon” tekevät ihmeitä.
Lopulta kyse on kohtaamisesta. Kun malli tuntee olonsa turvalliseksi ja nähdyksi, kuva alkaa hengittää. Ja juuri silloin syntyvät ne hetket, joissa hymy ei ole vain ilme, vaan tunne.