Mitä hyvä kilpailukuva vaatii?
Hyvä kuva ei ole täydellinen – se on aito. Se hengittää. Se kertoo tunnetta, ei teknistä suorittamista. Hymyilevä Oulu 26 -teemassa sinulla on vapaat kädet: voit kuvata kasvot läheltä, kaksi ihmistä vierekkäin tai intiimin hetken, jossa hymy syntyy kuin vahingossa. Mustavalkoinen korostaa ilmettä, ja pienikin hymyn kaari voi muuttua merkitykselliseksi. Hyvä kuva kertoo aina myös kuvaajasta – siitä, miten sinä näet ihmisen.
Hyvä kilpailukuva ei synny suorittamalla vaan pysähtymällä. Se syntyy siitä hetkestä, jolloin lakkaat jahtaamasta täydellistä ja alat katsoa ihmistä. Luonnollinen ja koskettava kuva ei tarvitse lavastettua hymyä tai poseerausta, vaan pienen totuuden välähdyksen: katseen, joka viipyy hetken liian kauan, suupielen, joka nousee kuin huomaamatta, käden, joka koskettaa toista. Katsojan pitää tuntea, että tämä hetki oli oikea, ei rakennettu.
Tekninen täydellisyys on toissijaista. Tärkeämpää on tunnelma. Kuvassa saa olla epätasaisuutta, rakeisuutta, pehmeyttä tai jopa pientä epätarkkuutta, jos se palvelee tunnetta. Mustavalko riisuu kuvan ylimääräisestä ja jättää jäljelle ihmisen, valon ja varjon. Kun värit katoavat, ilme ja katse nousevat esiin, ja pienikin hymyn kaari muuttuu tarinaksi.
Kolme neljäsosaa -formaatti tuo ihmisen lähemmäs. Se ei ole liian tiukka eikä liian etäinen. Se antaa tilaa keholle, eleille ja ympäristölle, mutta pitää katsojan silti lähellä tunnetta. Rajaus on kuin hengitys: jätä kuvan ympärille tilaa, jotta tunne saa liikkua eikä tukehdu liian tiukkaan rajaukseen.
Valo ja varjo ovat kuvasi hiljainen kieli. Pehmeä sivuvalo voi piirtää kasvoihin lempeän muodon, varjo voi kertoa ujoudesta, syvyydestä tai hetkellisestä mietteestä. Kaiken ei tarvitse näkyä. Usein se, mikä jää puoliksi pimentoon, tekee kuvasta kiinnostavan. Valo ohjaa katsojan katsetta ja varjo antaa tilaa mielikuvitukselle.
Hyvä kilpailukuva on kokonaisuus, jossa mikään ei huuda, mutta kaikki tuntuu. Tausta tukee ihmistä, ei vie huomiota. Katse löytää paikkansa, tunne pysyy kuvassa, ja hetki jää elämään. Paras kuva ei ole se, joka näyttää hienolta, vaan se, joka tuntuu. Se, jonka äärellä katsoja pysähtyy ja ajattelee hetken: tuon hymyn minä tunnistan.
Usein kaikkein vaikeinta ei ole kuvaaminen vaan lopullisen kuvan valitseminen. Meille kaikille syntyy omia suosikkeja, kuvia joihin olemme emotionaalisesti kiinnittyneet, koska tiedämme mitä niiden takana tapahtui. Siksi on tärkeää katsoa niitä hetki rauhassa ja miettiä, vastaavatko ne todella kilpailun teemaa ja sitä ihmisen kohtaamista, jota Hymyilevä Oulu 26 etsii.
Muista, että vain sinä voit tietää, mitkä kuvat ovat sinulle tärkeitä. Tuomaristo näkee vain lopputuloksen, mutta sinä tunnet tarinan. Luota siihen, mutta ole myös rehellinen itsellesi. Joskus teknisesti tai esteettisesti vaatimattomampi kuva kertoo enemmän kuin se, joka näyttää hienolta.
Voit lähettää enintään neljä kuvaa. Ne voivat olla kaikki eri ihmisistä, mikä on usein vahva ratkaisu, koska se näyttää moninaisuutta ja erilaisia hymyjä. Tai ne voivat olla useampi kuva samasta ihmisestä, jos koet että juuri siitä syntyy vahvin kokonaisuus. Tärkeää on, että jokainen kuva kantaa oman tunteensa ja että yhdessä ne kertovat jotakin siitä, miten sinä näet ihmisen.